Vanhan merimiehen tarina

Blurb

Vanhan merimiehen tarina on pisin ja ehkä myös kuuluisin Samuel Taylor Coleridgen kirjoittamista runoista. Hän kirjoitti sen vuosina 1797–1798. Ensimmäisen kerran se ilmestyi kirjassa Lyrical Ballads. Runon on suomentanut Yrjö Jylhä, ja se on ilmestynyt kokoelmissa Runon pursi ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja: Englanti.
Englanninkielisen runon kieli jäljittelee englantilais-skottilaisia raja-balladeja, jotka olivat vasta tulleet englantilaisen yleisön tietoon. Runo kertoo vanhan merimiehen yliluonnollisista kokemuksista pitkällä merimatkalla. Rajumyrsky painaa laivan eteläiselle napa-alueelle, mutta onnea tuottava albatrossi ilmestyy alukselle ja johtaa sen pois uhkaavien jäälauttojen seasta. Myöhemmin merimies kuitenkin ampuu albatrossin jousellaan. Tämä rikos suututtaa henget, jotka ajavat laivaa takaa. Alun suotuisat etelätuulet vievät aluksen tyynille vesille. Alus jää tyynen sään vangiksi, ja juomavesi loppuu:
Meri tyyntyi, purjeet raukeni,
tuli kuolonhiljaisuus;
vain uhmaks meren aution
joku lauloi taikka huus.
Yli taivaankannen hehkuvan
kuin verenkarvainen kuu
nyt kiertää kehrä auringon,
pääll’ aluksen seisahtuu,
Näin vaihtuu päivät — alus vain